Monet Sigmund Freudin ajatuksista ja käsitteistä, kuten tiedostamaton, lapsuuden kokemusten merkitys persoonallisuuden kehitykselle, psyykkiset puolustusmekanismit ja vietit, ovat sulautuneet kulttuurissamme arkiseen kielenkäyttöön, ja niiden alkuperää psykoanalyyttisessä teoriassa ei enää tunnisteta. Myös psykodynaaminen eli -analyyttinen psykoterapia on syntynyt Freudin ajatusten pohjalta, ja sitä voisi pitää kantamuotona lukuisille siitä versonneille eri terapiamuodoille. Myös itse psykodynaaminen psykoterapia on yli 100-vuotisen historiansa aikana laajentunut, tarkentunut ja syventynyt monin tavoin.
Hoitoon voi hakeutua moninaisten syiden vuoksi. Oleellista on kyky antautua luottamukselliseen suhteeseen, motivoituneisuus oman mielen tarkasteluun, mahdollisuus sitoutua ajallisesti ja taloudellisesti sekä kyky sietää terapiassa pintaan nousevia tunteita.
Psykodynaamisessa psykoterapiassa potilas pyrkii mahdollisimman avoimesti kuvaamaan mielessään liikkuvia asioita: kokemuksia, tunteita, ajatuksia ja mielikuvia mukaan lukien sen, miten hän kokee psykoterapeuttinsa. Tarkoituksena on tavoittaa ymmärrystä kokemistapojen taustalla olevista tiedostamattomista motiiveista ja niihin vaikuttaneista tekijöitä, jolloin epäsuotuisat, psyykkistä kipua tuottavat ja elämän kannalta hedelmättömät mielensisällöt on mahdollista nähdä uudessa valossa.
Psykoanalyyttiseen teoriaan ja hoitoon on sen alusta saakka liittynyt vastustusta ja siihen on liitetty paljon väärää tietoa, sekä idealisoivaa että mitätöivää. Parhaiten oikean käsityksen psykoanalyyttisesta psykoterapiasta saa keskustelemalla siitä koulutuksen saaneen ja käytännön työtä tekevän psykoterapeutin kanssa.